Suomalaisten terveydentila

Suomi on tunnettu erinomaisesta terveydenhuollostaan erityisesti julkisen sektorin puolella. Ihmisten terveydentilaan sekä erilaisten palveluiden ja etujen käyttöön vaikuttaa suuresti maan väestörakenne. Vuonna 2009 suomalaisten elinajanodote oli miehillä 77-vuotta ja naisilla 83-vuotta. Ruotsalaismiehillä elinikä on hieman suomalaisia korkeampi, naisissa ei ole ollut tämän suhteen eroa. 1900-luvulla Suomi sai muut Pohjoismaat kiinni elinajanodotteessa. Eliniän odotetaan ajan myötä olevan entistäkin suuremmassa noususuhdanteessa erityisesti muihin Euroopan maihin verrattuna. Ennusteiden mukaan ikääntyneiden määrä väestöstä tulee kasvamaan huomattavasti seuraavien parinkymmenen vuoden aikana. 85-vuotta täyttäneiden henkilöiden osuus tulee 2030-vuoteen mennessä olemaan merkittävän suuri. Nykypäivänä sanotaankin, että 65-vuotias nainen voi odottaa elävänsä vielä ainakin seuraavat 22 vuotta ja saman ikäinen mies puolestaan 17 vuotta. Terveyskäyttäytymisellä on suuri merkitys yleiseen terveydentilaan. Näitä tekijöitä ovat mm. liikunta, ravintotottumukset, alkoholin käyttö sekä tupakointi.

Terveyden riskitekijät

Suomalaisten yksi kuolleisuuteen suurimmista vaikuttavista syistä on edelleenkin sydän- ja verisuonitaudit. Vuonna 2009 verenkiertoelintensairaudet aiheuttivat 40 prosenttia väestön kuolemista. Alkoholi on myös suuri riskitekijä suomalaisten hyvälle terveydelle. Alkoholin runsas käyttö altistaa monille sairauksille ja ylipainoisuus ei tule yhtään vähempänä pahana sen jälkeen. Ylipainoisuus altistaa esimerkiksi diabetekselle, johon sairastuneiden lukumäärä onkin ollut kasvussa 2000-luvulla. Yksi huolenaiheista tällä hetkellä on myös sosioekonomisten terveyserojen kasvu. Sosioekonomiset ja alueiden välisten erot Suomessa voivat olla huomattaviakin. Muita kuoleman aiheuttajia vuoden 2009 tilastojen mukaan ovat olleet muun muassa: syöpä 22 prosenttia, väkivalta ja tapaturmat 22 prosenttia, itsemurhat kahdeksan prosenttia, dementia 11 prosenttia sekä alkoholiin liittyvät tekijät 15 prosenttia. Esimerkiksi Länsi-Eurooppaan verrattuna sepelvaltimotaudit ovat edelleen Suomessa yleisempiä. Suomalaisten elintavat ja terveydenhuolto ovat kuitenkin parantuneet aikojen saatossa ja täten elinajanodotteen oletetaan pikkuhiljaa nousevan entistä suuremaan kasvuun.

Yhteenveto

Tietojen ja taitojen kehittyessä suomalaisten terveydentilan ennustetaan lähtevän nousuun tulevien vuosien myötä. Jo vuosikymmenien ajan suomalaisten terveys on ollut noususuhdanteessa. Erityisesti naisten keskimääräinen elinikä on muihin Euroopan maihin verrattuna huipputasoa. Eliniän pitenemiseen vaikuttavia tekijöitä ovat olleet monien kansansairauksien väheneminen, kuten erilaisten sydän- ja verisuonitautien. Syöpäkuolleisuus Suomessa on hyvien syöpähoitojen takia ollut aina matala muihin maihin verrattuna. Tupakan polttaminen on myös viime aikoina vähentynyt, mutta sen vastapainona alkoholin käyttö on taas noussut entisestään. Liikuntaa suomalaiset harrastavat suht säntillisesti, mutta ruokailun suhteen kasviksia ei edelleenkään pinota lautaselle tarpeeksi. Ylipainoisuus on jatkuvassa nousussa, joka altistaa diabetekseen sairastumisen riskille. Sosioekonomiset erot näkyvät esimerkiksi matala ja korkea koulutettujen henkilöiden välillä alkoholin käytön määrässä sekä syödyn ruoan laadussa. Suomalaiset saavat kuitenkin melko hyvin sairauskorvauksia valtiolta. Esimerkiksi vuonna 2010, 78 prosenttia suomalaisista sai sairaskorvauksia lääkäri- ja lääkekuluista.

Suomen terveydenhuollon historia

Suomen modernin lääketieteen historian voidaan sanoa alkaneen vuonna 1640, jolloin rakennettiin Suomen ensimmäinen yliopisto Turkuun. Suomeen rakennettiin vasta vuonna 1759 ensimmäinen kunnollinen sairaala, joka sijoittui myös Turkuun. Tähän asti Suomessa ei oltu juurikaan panostettu lääketieteeseen ja yliopistossa oli koulutettu vain lääketieteen professoreita. Verrattuna muihin maihin, Suomessa pysyi pitkään todella pieni potilasmäärä lääkäreiden määrään suhteutettuna. Tämä määrä pysyi samanlaisena 1900-luvulle asti. Vielä 1800-luvun puolella suurin osa taudeista liittyivät köyhyyteen, huonoon hygieniaan ja nälänhätään. Yleisiä tauteja olivat muun muassa tuberkuloosi, lavantauti sekä punatauti. Naisilla myös rintasyöpä oli yleistä ja miehillä puolestaan sydämeen liittyvät taudit. Vasta vuonna 1929 perustettiin ensimmäinen komitea, joka selvitti Suomen terveydenhuollon tilaa. Tällöin tuli myös ehdotus, että Suomen jokainen kunta rakennuttaisi oman sairaalan asukkailleen. Tämä hyväksi havaittu periaate toimii edelleenkin Suomen terveydenhuollon mallin pohjana.

Suomen terveydenhuolto 1900-luvulla

Vuosisadan alussa terveydenhuollon pääpaino oli vielä kulkutautien voittamisessa erityisesti hygieniaa parantamalla. Avainasiana oli parantaa muun muassa viemäröintiä, vesijohtoja sekä säädellä rakentamista. Rotuhygienia sai jalansijaa vasta myöhemmin 1920-1930-luvuilla. Tällöin periaatteena oli parantaa väestön laatua estämällä heikkoa perimää omaavaa kansaa lisääntymästä. Sotavuosina taas tärkeäksi asiaksi muodostui erityisesti äitien ja lasten hyvinvointi. Työikäisten korkea kuolin luku oli huolenaiheena vielä 1960-luvulla, jolloin alettiin kiinnittämään enemmän huomiota erilaisten terveyspalveluiden tarjoamiseen. 1970-luvulla huomio taas kiinnittyi puolestaan yhteiskunnallisista olosuhteista johtuviin terveyshaittoihin. Tällöin alettiin kehittää tapaa edistää terveyttä yhteiskuntapoliittisilla ratkaisuilla. 1990-luvulla huomio siirtyi taas enemmän yksilöiden terveydenhuollon edistämiseen. 1900-luvun alussa vielä korostettiin kansalaisen velvollisuutta terveystiedon omaksumisessa. Tässä lähtökohtana oli, että kansalaisten tulisi ymmärtää sekä terveyden että terveyspalveluiden tärkeys ennen kuin alettaisiin panostamaan palveluiden rakentamiseen. Palvelutarjonta painottui alussa varsinkin Suomen eteläosiin ja suurimpiin kaupunkeihin.

1900-luvulta tähän päivään

Terveyspalveluiden tarjontaa alettiin laajentamaan sisällissodan jälkeen. 1920-1950 välisenä aikana säädettiin paljon uusia lakeja koskien muun muassa kuntien velvoitetta rakentaa tarpeeksi terveydenhuollon palveluita suhteutettuna asukaslukuun. Jokaiseen kuntaan perustettiin uusia virkoja, kuten kunnanlääkärin, koululääkärin, terveyssisaren ja kätilön virat. Näiden lisäksi rakennettiin myös neuvoloita ja valtakunnallisesti koordinoituja sairaansijoja. Erityisapua alettiin myös oikeuttaa eri ihmisryhmille, joihin lukeutuivat muun muassa sotainvalidit ja muut henkilöt, jotka olivat kärsineet sodassa. Neuvolapalvelut olivat maksuttomia äideille ja lapsille, jotka olivat yhteiskunnan erityisiä vaalimisen kohteita. Kolikon kääntöpuolena oli se, että tämä muutos toi mukanaan kansalaisen velvollisuuden osallistua erilaisten palveluiden käyttöön. Näihin lukeutuivat erilaiset terveystarkastukset kouluissa. Aikuisten tuli myös käydä keuhkoröntgenissä säännöllisin väliajoin. Jonkin verran pakkokäytäntöäkin jouduttiin harrastamaan steriloinnissa ja tartunnankantajien pakkoeristämisessä. 1960- ja 1970-luvuilla terveydenhuollon palvelut alettiin lopulta mieltää jokaisen kansanoikeudeksi. 2000-luvulle siirryttäessä terveydenhuollosta onkin jo ehtinyt tulla jokaisen henkilökohtainen projekti.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos eli THL on itsenäinen tutkimuslaitos, joka toimii sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa. THL:n toiminnan keskiössä on monipuolinen, riippumaton ja ajankohtainen tieteellinen tutkimus. Monipuolisuus tarkoittaa tutkimuskohteiden kirjoa. Riippumattomuus taas takaa kyvyn toimia yhteistyössä lukuisten tahojen kanssa Suomessa ja kansainvälisesti ilman, että ulkopuoliset intressit ohjailisivat tutkimusta tai sen tuloksia. Ajankohtaisuus tarkoittaa tarttumista nykypäivän haasteisiin, kuten sote-uudistuksiin, väestön ikääntymiseen, uudenlaiseen tautikarttaan ja huoleen hyvinvointiyhteiskunnan säilymisestä. Tavoitteena on edistää terveyttä ja hyvinvointia hoitamalla ja ehkäisemällä niihin liittyviä ongelmia sekä kehittämällä niihin liittyviä palveluita. Näin ollen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen työstä on hyötyä niin valtiotason päättäjille kuin ruohonjuuritasollekin. Vaikka lähes jokainen suomalainen on varmasti törmännyt laitoksen nimeen tai sen lyhenteeseen töissä, koulussa, iltauutisissa tai vaikkapa internettiä selaillessaan, harva tietänee, miten laajaa ja jokaista koskettavaa työtä THL:ssä tehdään välillisesti ja välittömästi.

THL päätöksenteon apuna

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen työn kautta saadaan tutkimustietoa, joka tukee esimerkiksi valtion, maakuntien, kuntien ja terveysalan toimijoiden päätöksentekoa: vuosittain julkaistaan satoja uusia artikkeleita yksin ja yhdessä kansainvälisten tutkimusryhmien kanssa. Hyvinvointiyhteiskunta, syrjäytyminen, sairaudet ja terveysuhat, palvelujärjestelmät – kaikki nämä ja paljon muuta on jatkuvasti THL:n mielenkiinnon ja tutkimuksen kohteena. Kun aiheita pilkotaan vielä pienemmiksi, on helppo yhtyä ajatukseen, että tutkimustuloksille soisi annettavan paljon painoarvoa suomalaisten terveys- ja hyvinvointialan päättäjien keskuudessa. Tuoretta ja päivitettyä tietoa on jatkuvasti saatavissa muun muassa alkoholin kulutuksesta, rokotusohjelmista, lastensuojelusta, hoitoon pääsystä, syntyvyydestä, toimeentulotuen käsittelyajoista ja monesta muusta kansalaisten arkea ja elämää koskettavasta aiheesta. Tilastot ja artikkelit paljastavat hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden tuottamisen, toimivuuden, kustannusten ja niihin liittyvien mielipiteiden vahvuuksia ja heikkouksia, ja antavat tätä kautta päättäjille avaimia tehdä oikeita päätöksiä. Toisaalta myös yksilöt voivat suoraan hyödyntää THL:n tuloksia ilman välikäsiä.

Miten THL liikuttaa minua?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ei ole tarkoitus olla norsunluutorni, josta tavallinen kansalainen kuulee vain poliitikkojen tai asiantuntijoiden suusta. Etenkin nyt internet-aikakautena mikään ei ole helpompaa kuin mennä verkkoon ja tutustua laitokseen esimerkiksi sen ylläpitämien sosiaalisen median kanavien ja blogien kautta. THL:n omilta kotisivuilta saa luettua tilastoja, uutisia, artikkeleita lukuisista aihepiireistä ja tutustuttua sen toiminnan koko kirjoon. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kotisivut ovat loputon tietopankki kenelle tahansa: sivusto tarjoaa faktatietoa kaikille yleisestä ja omasta hyvinvoinnista kiinnostuneille, tietoa kaipaaville ja apua etsiville. Miten sinä tai läheisesi voitte ehkäistä ja hoitaa muistisairautta tai diabetesta? Onko tasa-arvokeskusteluun ja sote-uudistukseen liittyvä termistö hämmentävää? Ovatko sosiaali- ja terveystiedot suojassa sähköisissä järjestelmissä? Mitä ravitsemussuosituksissa sanottiinkaan kasvisten määrästä? Miten valmistaudun vauvan tuloon? Vastaukset näihin ja lukuisiin muihin terveys- ja hyvinvointikysymyksiin löytyvät muutaman klikkauksen päästä!

Terveydenhuolto Suomessa

Suomessa terveydenhuollon palveluita tarjotaan sekä julkisesti että yksityisesti. Julkisesti varoitetulla terveydenhuollolla tarkoitetaan kuntien tarjoamia terveydenhuollon palveluita, joihin lukeutuvat kunnalliset terveyskeskukset ja aluesairaalat. Yksityistä terveydenhuoltoa tarjoavat yritykset, ja tähän sisältyy myös työterveyshuolto. Osa Suomen terveydenhuollon palveluista ovat lakisääteisiä eli laki velvoittaa tiettyä toimijaa tarjoamaan terveydenhuollon palveluita. Tällaisia ovat mm. kuntien tarjoamat palvelut ja työterveyshuolto. Lisäksi jotkut terveydenhuollon palvelut katsotaan yksittäiselle ihmiselle niin tärkeiksi, että lakiin on kirjattu, että yksilöllä on ns. subjektiivinen oikeus saada näitä palveluita. Tällainen palvelu on esimerkiksi kiireellinen sairaanhoito. Kaikilla terveydenhuollon toimijoilla tarjottuihin terveydenhuollon palveluihin kuuluu varsinaisen sairaanhoidon lisäksi myös ennaltaehkäisevä terveydenhoito. Tähän liittyen lukuisat toimijat, erityisesti työterveyshuollon puolella, tarjoavat tietoa ja erilaista tukea siihen, miten kukin yksilö voisi parhaiten pitää huolta omasta terveydestään.

Mitä kaikkea kuuluu suomalaiseen terveydenhuoltoon?

Suomalaista terveydenhuoltoa tarkastellessa voidaan katsoa, mitä kaikkia terveydenhuollon palveluita on tarjolla eri-ikäisille ja eri elämäntilanteissa oleville ihmisille. Suomessa terveydenhuolto alkaa jo ennen syntymää, kun odottavan äidin sikiön tilaa seurataan neuvolassa. Neuvolakäynnit ovat kaikille ilmaisia. Lapsen syntymän jälkeen hänen kehitystä seurataan kouluikään asti lastenneuvolassa. Kouluikäinen lapsi sitten kuuluu kouluterveyshuollon piiriin, jossa lapsi pääsee myös koulun kautta suunterveydenhuoltoon. Terveyskeskuskäynnit ovat ilmaisia, kunnes henkilö täyttää 18 vuotta. Aikuisiällä yksilö voi kuulua opiskelijoiden terveydenhuollon, yleisen terveyshuollon ja työterveyshuollon piireihin. Opiskelijoiden terveyshuoltoa tarjoaa Suomessa YTHS, joka on opiskelijoille maksullista, mutta edullisempaa kuin yksityinen terveydenhuolto. Yleinen terveydenhuolto on julkisesti varoitettua toimintaa, jonka palveluista peritään pieni maksu. Työterveyshuollon laajuus työntekijälle riippuu siitä, kattaako se pelkästään laissa velvoitetun toiminnan vai tarjoaako työnantaja laajemman työterveyspalvelun. Lisäksi erikoissairaanhoito ja yliopistolliset sairaalat tarjoavat palveluita kaikenikäisille.

Terveydenhuollon laatu Suomessa

Suomessa terveydenhuollon laatu on OECD-maiden keskuudessa yksi parhaimpia. Suomi on maailman huippua erityisesti tiettyjen syöpien hoidossa: useat syövät havaitaan varhaisessa vaiheessa ja hoidetaan tehokkaasti. Tämän lisäksi suomalainen terveydenhuolto on onnistunut pitämään kuolleisuuden aivoinfarkteista ja sydänkohtauksista matalana. Suomalainen terveydenhuolto on myös kustannustehokasta ja kansainvälisesti tarkasteltuna se on lähellä OECD-maiden keskiarvoa. Haasteita terveydenhuollon laadun ylläpitämiselle ja kehittämiselle tuo ikärakenteen epäsuotuisa kehitys ja pitkään jatkunut valtion vaisu taloudellinen tilanne. Näihin haasteisiin pyritään vastaamaan 2010-luvun loppupuolella sote- ja maakuntauudistuksella, joka on julkisen hallinnon sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamiseen tähtäävä hanke. Hankkeen tavoitteena on siirtää julkisen terveydenhuollon palveluiden tuottamisen vastuu kunnilta maakunnille. Tämän lisäksi sote-uudistuksen yhteydessä haetaan keinoja, millä yksilö voisi tulevaisuudessa valita paremmin lain piiriin kuuluvissa palveluissa maakunnan yhtiön, yksityisen yrityksen tai järjestön tuottaman palvelun väliltä.